Menin illalla surumielin nukkumaan. Murehdutti kertakaikkisesti kaikki mahdollinen maan päällä. Se ei tietenkään ole kovin järkevää, mutta minkäs ihminen pienuudelleen mahtaa.
Nukuin kuitenkin yön yllättävän hyvin. Ennen kuin heräsin levollisen yön jäljiltä näin ihanaa unta jonka haluan jakaa kanssanne. Olin unessa koulussa. Opettaja oli antanut kotitehtäväksi kirjoittaa rakkaudesta.
Siinä sitten jotain panikoin että apua en ole muistanut ajoissa aloittaa tehtävän tekoa ja kyselin luokkakavereiltakin vinkkiä miten he tehtävän toteuttivat. Sitten muistan että Jumala tuli siihen avukseni viime hetkillä ennen tehtävän palautusta.
Hän antoi sanoja joista voisin koota sen mitä rakkaudesta haluan kirjoittaa kuten palavat nuolet ja elinkautinen, En valitettavasti muista enään mitä tarkalleen sitten kirjoitin mutta jotain tällä tavoin että rakkauden nuolta et voi pysäyttää vaikka kiertelisit. Se on elinkautisen tavoin aina voimassa.
Niin, rakkaus tulee Jumalalta, se on lahja. Ilman Hänen rakkauttaan meitä ihmisiä kohtaan olisimme pulassa, eikä meitä edes olisi.
Sitten unessa opettaja luki tehtäväni ja tykkäsi siitä niin paljon että halusi viedä sen opettajainhuoneeseen luettavaksi. Se ei kuitenkaan ole se mikä minua tässä puhutteli vaan se että
vaikka murehdin niin Jumala halusi näyttää tällä unella että Hänen rakkautensa pysyy ja voin levätä siinä toivossa kaiken keskellä että Hän on uskollinen ja haluaa ihmislapselle vain hyvää.
Tänään minulla on ollut erityisen hyvä olla. Murheet on jätetty suurempiin käsiin.
Saan levätä Hänen rakkaudessaan joka on elämän perusta.
Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. Psalmit 23:6
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti