Jokainen on arvokas!

 Tänään ajatukset ovat pyörineet tässä aiheessa.

Kaikki oikeastaan alkoi siitä kun ystäväni jakoi videon missä hän hyvin lämpöiseen sävyyn jakoi ajatuksiaan liittyen vallitsevaan maailmantilanteeseen. Ajatukset veivät minua jopa niin kauas ajassa kun olin pieni tyttö ala-asteella. Muistan kun opettaja sanoi tuiki tavallisena päivänä nämä seuraavat sanat:

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla samaa mieltä, eikä kaikista ihmisistä tarvitse pitää yhtä paljon, mutta kaikkien kanssa on opeteltava tulemaan toimeen.

Se iski minuun ja se iskee tänäkin päivänä sekä mielestäni se iskee myös tähän vallitsevaan aikaa erittäin sopivasti.

On varmasti yhtä monta mielipidettä kuin ihmistä. Se vain on asia jota kukaan ei voi muuttaa vaikka kuinka yrittäisi. On varmasti niin että emme pidä kaikista ihmisistä yhtä paljon koska mielipiteet ja se miten toimimme ovat erilaisia. Mutta on varmaa myös se että jokainen ihminen on yhtä arvokas. 

Lapsille opetetaan koulussa tämä Raamatun kultainen sääntö:

 -Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.- Matteus 7:12

Tunnustaa että moni aikuinen on ainakin sen unohtanut jos on koskaan edes muistanutkaan.

Mutta me jotka Raamattua opiskelemme ja sen voimalliseen Sanaan uskomme voimme ainakin omalta osaltamme muistutella itsellemme tätäkin Matteuksen lukua ja jaetta.

Lopuksi, annetaan rakkauden vaikuttaa elämäämme ja meistä ulos päin. Ollaan me niitä jotka kohtelemme toisiamme niin kuin tahtoisimme toisten kohtelevan meitä.

Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Johannes 15:12

Ansaitsematon Rakkaus Meidän Osaksemme

Eli ARMO. Vain neljä kirjainta mutta miten suuri sana se onkaan. Tässäpä jokunen ajatus uuteen armon aamuun.

Armo on tosiaan niin voimallinen sana, ettei sen syvyyttä pysty ihmislapsi täysin edes käsittämään. En ainakaan minä, kun ajattelen vaikkapa Jeesusta ja ristiä. Jumalan ainokainen poika joka täytti tehtävän jonka Isä oli edeltä katsonut kaikkien maailman ihmislasten vuoksi. Miksi Jumala halusi ihmislasten pelastuvan ? Koska Hän rakastaa kaikkia luotujaan ja on armollinen. Vaikka ihminen sortuikin syntiin niin tuli uusi mahdollisuus. Tuli syntien anteeksianto. Silloin paikalle asteli armo.

Siispä Jumalan rakkauden lahja koko maailmalle on se että on olemassa armo. Niin kuin lahja yleensäkin niin se annetaan. Ei siis ole mahdollista sitä itse hankkia millään keinoilla. Ei vaikka tekisit hienoimmat temput Talent-kisassa. Ei vaikka sinulla olisi miljoonia pankkitilillä niin niilläkään et voisi sitä ostaa.  Voidaan ajatella myös toisin päin. Vaikka olisit kuinka mokaillut elämäsi ajan. Vaikka olisit töpeksinyt niin paljon ettei laskuissa pysyisi niin juuri silloin armo on sinua varten. Jottei kukaan voisi kerskailla niin tilanne on kaikille sama. Jumala on lahjoittanut armon kaikkia varten.

Kukaan ei ole armollisempi kuin Jumala. Siinä meidän ihmisten kuuluu kuitenkin ottaa mallia, että voimme olla anteeksiantavaisia. Sillä niin kuin mekin anteeksi olemme saaneet niin myös antakaa anteeksi toisillenne. Se on Jumalan käsky. Jumala on meitä kohtaa armollinen niin meidänkin kuuluu olla anteeksiantavaisia toisillemme. Aina se ei ole helppoa kun joku asia on loukannut syvästi mutta Jumalan avulla voimme oppia anteeksiannon parantavan merkityksen. Sillä sitä se on. Anteeksianto vapauttaa.

Tähän loppuun vielä Sanasta. Minulla on monta lemppari kohtaa Raamatussa mutta yksi niistä on tämä. Se on joka kerta sykähdyttänyt kun olen lukenut sen. Löydät sen täältä : Jeremia 31:3

"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni ARMOSTA."

Kiitos Jumala, että rakastit minua jo silloin kun päätit luoda minut. Kiitos että rakastat tänäkin päivänä! Kiitos että vedit puoleesi! 

Kiitos suuresta armostasi! 

Ei korkeus, eikä syvyys, eikä mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Roomalaiskirje 8:39

Tossun alla vai taivasalla ?

Tänään yhtäkkiä muistin että aloitin kyllä kesällä 2019 kirjoittamaan blogia mutta mitäs sille sitten tapahtui? No täällähän se oli minua odottamassa ja vaikka tuli pidempi tauko niin ei ole liian myöhäistä jatkaa sitä. Sain tänään sydämelle aiheen jonka halusin jakaa kanssanne.

Tulin uskoon vuonna 2005. Muistan kuinka innokas olin kertomaan ympärillä oleville uskostani. Eräs nuori jolle kerroin muutoksesta elämässäni tuumasi minulle takaisin hyvin lyhyesti, että hän ei ainakaan haluaisi olla kenenkään tossun alla. Täytyy kyllä nostaa peukkua hänelle siitä, että  hän oli ymmärtänyt miten vakavasta suhteesta tässä minun uskossani oli kyse. Sillä sitä se olikin. Olinhan jättänyt vanhan minäni ja ottanut vastaan uuden elämän Jeesuksen kanssa. En silloin miettinyt sen tarkemmin hänen vastaustaan, mutta tänään vuosi kausien jälkeen se tuli ajatuksiini.

Olemmeko me Jumalan lapset Hänen tossun alla?  Tossun alla oleminen tarkoittanee kutakuinkin sitä että joku hallitsee elämääsi. Jumala kyllä hallitsee ei vain ihmislasten elämää, vaan myös koko maailmaa. Jumala ei kuitenkaan polje ketään vasten lattiaa sanoen, että siinä olet ja pysyt. Siinä ei ole mitään agressiivista vallankäyttöä vaan kaikki tapahtuu rakkaudesta käsin. Se voisikin olla kuin pehmoisen aamutossun suojassa olemista. Mutta tossun pitelijä on kyllä suurempi kuin me itse olemme. Jumalan hallinnan alla on niin hyvä olla, sillä Hän kantaa myös vastuun Taivaallisena isänä.

On sellainen hieman hassukin sanonta että tossun alla vai taivasalla? Se kyllä pitää paikkaansa siinä mielessä, sillä niin kauan kun emme ota Jumalaa oppaaksi elämäämme niin olemme kuin nuo taivasalla reissaavat kulkijat. Monesti päämäärä hukassa ja on kovin raskasta kulkea kun ei oikein tiedä minne mennä. Voi tuntua että on hienoa kun saa itse päättää kaikesta ja elää juuri oman näköistä retkeilijän elämää mutta kuka sitten kantaa kun voimat uupuvat ? Keneltä tulee apu kun tuleekin ongelmia matkan varrella? Ottaako joku reppuselkään ja vie lepäämään kun jalat ei enään kanna? 

Jumala tahtoo olla se joka kantaa ja pitää huolta meistä. Hän haluaa olla oppaamme ja turvamme kaikkina päivinä. Hän on viisaudessaan ja voimassaan suurempi kuin mikään muu. Olen huomannut kokemuksen kautta että Hänen suunnitelmat jotka ovat kaukaa hyväksi katsotut ovat aina olleet paremmat kuin minun omani. Hän tuntee meidät läpikotaisin.

Haluan kuitenkin elää hänen omanaan vaikka joudunkin välillä kuolemaan omille suunnitelmilleni. Haluan olla riippuvainen hänestä joka myös lupaa vaikeina päivinä ojentaa auttavan kätensä. Siinä on jotain niin turvallista etten voisi ajatellakaan muuta. 

Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa Häneen. Psalmi 37:5

Haluatko sinä kulkea hänen kanssaan tätä matkaa vai omia reittejäsi?

Muista, vaikka olisitkin mennyt omia teitäsi niin on mahdollista palata takaisin siihen risteykseen jossa hän odottaa sinua kädet ojentuneena puoleesi.

Aina kun olet eksymässä tieltä, milloin oikeaan, milloin vasempaan. Sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen: Tässä on tie, kulkekaa siitä. Jesajan kirja 30:21

Ja jos minulle tänä päivänä sanottaisiin, että uskoontulo meinaa tossun alle menemistä, niin vastaisin hymyillen takaisin että mieluiten sitten niin kuin taivasalla. Kaikkein eniten kuitenkin tossun sisällä lämpöisessä turvaisassa pesässä sillä sitä elämä Jumalan lapsena ainakin on.