Kutsuttu palvelemaan rakkaudessa

Jeesus oli rakastanut omiaan, jotka olivat maailmassa ja osoitti heille rakkautta loppuun asti. Johannes 13:1

Kertomus jatkuu siten että Jeesus pesee opetuslastensa jalat ja kysyy heiltä sen jälkeen...(jakeet 12-15)

Ymmärrättekö, mitä minä olen teille tehnyt? (Luulenpa että tämä kysymys oli todella tarpeellinen.)

Te kutsutte minua opettajaksi ja Herraksi ja oikeassa olette, sillä se minä olen. Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne olen pessyt teidän jalkanne, tekin olette  velvolliset pesemään toistenne jalat. Minä olen antanut teille esikuvan, että tekisitte niin kuin minä olen tehnyt teille.

Ajatelkaa sitä hämmennyksen hetkeä opetuslasten ajatuksissa kun he upottavat jalkansa pesuastiaan ja Jeesus alkaa valelemaan vettä jalkojen päälle. Pietari alkaa estelemään että eikö tämä homma pitäisi mennä toisin päin että minä pesisin Mestarin jalat.

Mutta ei. 

Jeesus oli käytännön mies ja osoitti rakkautta tekojen kautta. Hän jätti esimerkin siitä että meidän kuuluu rakastaa toinen toistamme katsomatta mihinkään ihmisen arvojärjestykseen/ titteliin. Jokainen on samalla viivalla arvokkuudessa. Ennen kaikkea Hän opetti rakastamaan tekojen kautta, ei vain sanoissa.

Jeesus on kutsunut minut ja sinut palvelemaan toinen toistaan rakkaudessa. Se mitä sellainen voi sitten saada aikaan niin on jo ihan oma lukunsa. Puhutaan kuitenkin voimallisesta sanasta kuin RAKKAUS joten seuraukset ovat sen mukaiset 😊. Palveleva vilpitön sydän on myös itse auki siunaukselle.

On olemassa tuhansia tapoja (ja enemmänkin) kuinka me voimme osoittaa rakkautta toisiamme kohtaan. Uskon että ne tilanteet johdattuvat luonnostaan eteemme ihan siellä arjen keskellä. Ei ne vaadi mitään erityisvalmisteluja ja taikatemppuja tullakseen näkyviin. Ne on ne ihmiset joita kohtaamme matkan varrella. Ne tilanteet jotka eteemme aukenevat. Sydämelle voi laskeutua vaikkapa avuntarvitsija. Jopa tapauksessa silmät ja sydän auki kulkien kohtaamme takuulla erilaisia tilanteita joissa meitä kutsutaan.

Ollaan valmiina, sillä tänäkin päivänä meitä kutsutaan Jeesuksen esimerkin voimin palvelemaan rakkaudessa.

Yhdessä olemme enemmän!

Olimme kesälomalla mökillä. Sää oli kaikkea muuta kuin ihanteellisen mökkireissun sää. Tuuli tuiversi lujasti järveltä ja vettä sateli. Istuin saunalla raamattuni kanssa. Olin löytänyt pihasaunasta hyvän hiljentymiseen sopivan paikan myrskyn keskellä ja muulloinkin. Istuin saunanlauteilla sanaa lukien ja rukoillen. Siinä viettäessäni aikaa Herran läsnäolossa katseeni osui saunan ikkunalla olevaan pariin kynttilään. Ai että. Kynttilän lämmin liekki toisi kyllä kivaa tunnelmaa muuten niin hämärään hetkeen. Löysin myös tulitikku askin. Raapaisin tulitikulla askin kylkeä vasten. Ei mitään. Kokeilin uudestaan. Kokeilin toiselta puolen askin kylkeä. Vaihdoin uuden tikun. Vielä toisenkin. Pieni rapina kyllä kävi tikun alla sen ohittaessa raapaisupinnan. On se ainakin "hengissä" ajattelin. Tulitikkujen on täytynyt vähän kostua saunan ilmassa. Katseeni osui myös toiseen tulitikkuaskiin. Kokeilenpa sitä. Ehkäpä tämä toimii. Raapaisin tikulla. Ei mitään. Kokeilin uudestaan. Äh, ei näistä taida olla kummastakaan liekin antajaksi. Laskin askit pois käsistäni. Siinä samassa kuitenkin tunsin äänen sisälläni. Sen tutun varman mutta lempeän äänen jonka olen kuullut useasti ennenkin. Yritä vielä, ääni sanoi. Päätin totella. Tiesin että se kannattaa, sillä tämä ääni tietää miten toimia ja puhuu aina totta. Otin toisen askeista taas käteeni. Nostin ensimmäisen tikun mikä askista sattui tulemaan. Huomasin heti että se olikin erilainen tulitikku. Siinä oli kaksi tikkua liimautuneena yhteen. Tiedättehän kun on sellaisia poikkeustapauksia. Nämä tikut olivat päättäneet olla yhdessä. Sen täytyy olla tehokas ajattelin. Raapaisin askin kylkeä tuplatikulla. Tuli syttyi saman tein. Sain liekin kynttilään. Kerkesin ottaa vielä valokuvankin tästä pienestä arjen ihmehetkestä muistuttamaan jostain todella tärkeästä. Sain oppia taas jotain. Mitä? Sen että yhdessä olemme enemmän ja yhteydessä on voimaa. Kaksi voi saada aikaan paljon. Tarvitaanhan nuotioonkin useampi puu sillä ei yksi halko kauaa pala. Yhteys Jumalaan toimii tänäkin päivänä ja on voimallinen. Yhteys toisiimme toimii ja on voimallinen sillä Jumala loi yhteyden. 

mm. tämän tositarinan kerroin nuorille perjantai-iltana ensimmäisessä syksyn kokoontumisessa seurakunnallamme, kun saimme olla koolla YHDESSÄ.

Vielä lopuksi. Otetaan toinen toisiamme huomioon ja pyydetään mukaan yhteyteen. Huomioidaan ennen kaikkea niitä yksinäisiä "tulitikkuja" jotka ovat jääneet askin pohjalle. Jokainen ihminen on yhtä arvokas ja jokaista tarvitaan. 

Saarnaaja 4:9-10 Kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivannäöstään hyvän palkan. Jos he kaatuvat, niin toinen nostaa toverinsa ylös, mutta voi yksinäistä, jos hän kaatuu. Ei ole toista nostamassa häntä ylös. 

Siunattua alkavaa viikkoa & yhteyttä!