Kevät on saapunut ja säät ovat olleet mitä parhaimpia ulkoilla. On tullut käytyä lenkillä ja pyöräilemässä. Vaikka aurinko on lämmittänyt mieltä sekä nenänpäätä niin elämän ylle voi laskeutua tummia pilviä. Ne voi yhtä-äkkiä hiipiä auringon eteen ja laskea painostavan ilman.
Tässä seuraavassa raamatunpaikassa ei ole nätti kevätsää. Nousee myrsky. Mutta mitä tapahtuukaan myrskylle kun Jeesus on mukana veneessä...
Markus 4: 35-41. Jeesus tyynnyttää myrskyn.
Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Lähtekäämme toiselle rannalle.” He lähettivät kansan luotaan ja lähtivät Jeesuksen kanssa veneellä, jossa hän jo oli. Myös muita veneitä oli hänen matkassaan. Pian nousi kova myrsky ja aallot syöksyivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Jeesus nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänen ja sanoivat: Opettaja etkö välitä siitä että me hukumme. Herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: Vaikene, ole hiljaa! Niin tuuli asettui ja tuli aivan tyven. Hän sanoi heille: Miksi te olette peloissanne? Eikö teillä vieläkään ole uskoa? Heidät valtasi suuri pelko, ja he sanoivat toisilleen: Kuka tämä oikein on, kun tuuli ja merikin tottelevat häntä?
Ehkäpä joku teistäkin on juuri nyt jonkinlaisessa elämänsä myrskyssä. Myrskyt voivat olla taisteluja jotka käydään sisimmässä ja monesti näkymättömissä maailmoissa. Ne voi olla mielen myrskyjä. Myrskyt voivat olla myös näkyviä murheita elämässämme ja olosuhteissa.
Hyvin helposti tällaisilla hetkillä katseemme kiinnittyy myrskyihin ja vapisemme niiden edessä. Pelko ja epätoivo yrittää lannistaa meitä. Saada meidät jopa hyppäämään veneestä ja pakenemaan.
Mutta kun Jeesus saa olla veneessämme niin kuin opetuslasten kanssa niin minkäänlainen myrsky ei voi olla liian suuri. Kyllähän vene voi keinua tuulten mukana mutta Jeesus on luvannut olla kanssamme.
Hän on Kaikkivaltias ja hänellä on valta sanoa meidänkin myrskyillemme: Vaikene, ole hiljaa!
Niin tuulella on käsky asettua ja tulee aivan tyven kuten sanassa sanotaan.
Monesti on juurikin niin että myrskyjen kautta meitä koetellaan ja kutsutaan katsomaan Häneen. Luottamaan Häneen enemmän. Uskomaan Häneen enemmän. Heittäytymään Hänen varaansa. Kapteenin joka ohjaa purtta vakaasti säällä kuin säällä, olosuhteissa kuin olosuhteissa.
Annetaan ennen kaikkea Jeesuksen ohjata venettämme. Katsotaan myrskyjen sijaa Häneen, näyttipä ympärillä miten pahalta tahansa. Silloin säästymme karikoilta ja matkallamme on oikea suunta.
Saakoon tämä teksti rohkaista sinua ja minua jotka olemme tummien pilvien alapuolella.
Hän on kuitenkin mustimpienkin pilvien yläpuolella.
Olemme turvassa Hänen kanssaan. Nyt ja aina.
Runsasta rauhaa alkavaan viikkoosi!
