Vapaa!

Tämä aihe heräsi jo monta päivää sitten ajatuksiini mutta kirjoittamisen aloittaminen sitten vain jäi.
No se on tasaisin väliajoin muistuttanut kyllä itsestään, joten tässä.

Mitä vapaus tarkoittaa? Ensimmäisenä tulee ajatuksiin että ihminen ei ole sidottuna mihinkään.
Eräs päivä ajattelin sitä että kuinka suuri asia se onkaan että on usko Jeesukseen ja Hänen verensä kautta mahdollisuus saada synnit anteeksi. Ajattelin erityisesti sitä että kun omistaa sydämessään
Jeesuksen niin mikään ei voi sitä riistää pois. Ja ajattelin että vaikka olisin ankeimmassakin vankilassa sidottuna kahleisiin voisin olla siltikin vapaa. Mikään ei voi tosiaan riistää sydämemme vapautta kun elämme Jeesukselle.

Voi kun voisin aina tuntea olevani vapaa vaikka murheet ja huolet painaisivat päätäni alas. Tanssisin vankilan sellissä sillä en olisi yksin. Iloitsisin kaiken kurjuudenkin keskellä sillä sydämeni riemuitsisi Hänestä. Hän on aarteemme ja ajatella että olemme löytäneet jotain niin kallisarvoista. Ja vielä lupaus siitä että Hän on aina kanssamme tapahtui mitä tahansa. Mitä me odotamme, OLLAAN VAPAAT!

Vapauteen Kristus meidät vapautti. Kirje Galatalaisille 5:1

Uskotko?

En saa unta. Aivan kuin joku asia olisi jäänyt hoitamatta ja kaivertaisi mieltä.
Koin että minun täytyy tulla tänne ja kirjoittaa.

Näin näyn ihmisistä jotka kantoivat kivisiä laattoja joissa luki että "uskovainen".
Onko usko sitä että se on laattaan kirjoitettu ja se tunnistetaan siitä?
Kannammeko tätä painavaa kivistä lohkaretta mukanamme? Eikö se tunnukin turhan raskaalta?

Katso, minä en odota mitään sellaista sanoo Herra. Minä näkisin mieluiten kirjoitettuna sen sinun
sydämeesi. Että nimeni saisi lukea siellä ja sen kantaminen olisi kevyttä kuin höyhenen kulku tuulisella rannalla.

Mutta minä en jaa paikkaani sydämissä. Tarvitsen koko alan. Mahdunko sinne?
Vai ajattelitko että voin olla siellä vähän niin kuin piilossa ja tarvittaessa tulla esiin?
En pidä sellaisesta leikistä. Minä joko olen tai en ole.

Onko sinun sydämesi kuin villiksi kasvanut puutarha joka kaipaisi pikaista kitkentää?
Älä huoli, puutarhurinhan sinä jo tunnetkin. Anna Hänen puhdistaa sinut.

Sillä ihmislasten sydämissä Minä haluan asua. Siellä on kotini.

Tutki minut Jumala, katso sydämeeni. Psalmit 139:23

Kamalat mutta kalliit koettelemukset

(syvä huokaus) . Eilinen oli taas sellainen, nimittäin koettelemusten päivä. Pikku hiljaa ymmärrän näitä päiviä enemmän. Niitä tulee väistämättä. Kaikille.
Tämä on aihe josta on mahdoton kirjoittaa kuin pintaraapaisulta mutta tässä kuitenkin jotain ajatuksiani tältä aamulta.

Jumala, kiitos koettelemuksista.
Miten voin sanoa niin? Koska tiedän että vaikka elämässä tapahtuisi mitä tahansa olen suuremmissa käsissä. Tiedän että Kaikkivaltiaalla on kaikki valta! Hän on nimensä veroinen. Hän ei anna mitään sellaista tulla eteeni ettenkö selviäisi siitä. Minun täytyy oppia luottamaan Jumalaan ilon mutta myös surun päivissä. Eilinen oli kirjaimellisestikin surun päivä, sillä silmäni vuotivat lähes koko päivän tuntemattomasta syystä. Kun olin käynyt tärkeässä palaverissa, kas silmät rauhoittuivat.
Olisinhan voinut valita vetäytyä ja jäädä kotiin parantelemaan silmiä, mutta ei! Palaverissa oli oltava.

No tämä oli loppujen lopuksi pieni kärsimyksen päivä monen muun menneen rinnalla mitä olen joutunut kokemaan ,mutta herätti kuitenkin ajattelemaan tätä aihetta. Sitä miten me suhtaudumme vaikeuksiin, oli ne isoja tai pienempiä.

Tiesitkö että elämässäsi ei voi tulla mitään sellaista mikä estää sinua ylistämästä Jumalaa?
Se on totuus. Mikään ei voi viedä meitä pois Jumalan rakkaudesta.
Tämä tieto, että omistat jotain niin suurta ja niin syvää ettei mitkään elämäntekijät voi sitä sinulta
riistää on jotain niin kallisarvoista. Meidän täytyy varjella sitä sydämessämme. Se tarvitsee huolehpitoa sillä vain me voimme töpeksiä asiat siihen tilaan ettemme enään itse tunne olevamme osana tätä salaisuutta.

Mutta Jumala rakastaa meitä kaikesta huolimatta. Se on väistämätön totuus. Kuin nuoli joka osuu sinuun vaikka väistelisit.  Jos olet eksynyt, pysähdy ja nosta kätesi ylös. Sano Jumalalle että
tule ja valtaa minun myrskyni. Anna minulle ymmärrystä ja viisautta tänään. Tahdon ottaa kaiken vastaan mitä minulle olet varannut. Vaikka olisi kipua, on se kaiken sen arvoista että saan olla sinun omasi. Sillä ilman sinua olen kuin myrskyissä ajelehtiva paatti vailla suuntaa minne mennä.

Jeesus on niin loistava esikuva siitä miten Hän kesti koettelemukset.
Hän rukoili vaikeimmillakin hetkillä etteikö Jumala voisi ottaa pois sitä osaa mikä häntä kohtaisi, mutta ei kertaakaan noussut sydämessään Isää vastaan. Hän tiesi että Jumalan tahto on enemmän kuin Hänen omansa. Jumala on kaukaa viisas ja tietää tarkalleen mitä elämässämme tulee vastaan.
Kuule sisar/veli me kuljemme suunnitelmissa joihin ei edes ihminen viisaudessaan pysty. Luotetaan Jumalaan! Hänen tahtonsa on kasvattaa lapsiaan elämän mittaisen matkan.
On hyviä päiviä mutta on myös haastavia. Hänen tahtonsa on AINA kuitenkin hyvä!

Kestän kaiken Hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Kirje Filippiläisille 4:13

Kerjäläinen ja kolminkertainen ilo

Tänään tapahtui jotain sellaista jonka haluan jakaa kanssanne. Kaikki alkoi siitä kun otin kesälaukun käyttöön ja olin lähdössä kaupunkiin. Löysin laukusta kadoksissa olleet sormukset. Olin jo aijemmin ajatellut että luopuisin niistä mutten tiennyt mihin olin laittanut ne. Päätin käydä kysymässä koruliikkeestä haluaisivatko he ostaa sormukset sillä minulle ne olivat tarpeettomat. Jostain syystä päädyin kiertotielle ja monen mutkan kautta aloin lähestyä vihdoin koruliikettä. Huomasin että kadulla oli polvillaan mies. Hänellä oli kuppi edessään. En ollut aijemmin nähnyt kerjääjää kotipaikallani joten hämmästyin hieman. Koruliikkeessä sormukset vaihtoivat omistajaa ja sain niistä vastikkeeksi isomman setelin. Tunsin välittömästi sydämessäni mitä minun pitäisi tehdä rahalle. Kiiruhdin kadulle jossa olin nähnyt miehen. Toivoin että hän olisi yhä siellä. Kun lähestyin paikkaa näin hymyilevät kasvot kaukaa. Aivan kuin hän olisi odottanut minua. Siinä hän oli yhä polvillaan. Sujautin setelin kuppiin. Toivotin hänelle Jumalan siunausta. Uskon ettei ollut sattumaa että löysin sormukset juuri tänään ja tämä mies sattui olemaan juuri silloin polvillaan kadun varressa kun ajoin ohitse. Näin Jumala toimii ja on suunnitellut asioita edeltämme. Hän välittää jokaisesta. Hän halusi tämän kerjäläisen saavan apua. Miehen joka rohkeni nöyrtyä ja polvistua kadulle. Me olimme varmasti molemmat todella iloisia avusta. Jumalakin iloitsi kanssamme. Kuin kolminkertainen ilo.

Kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän. 1 Timoteuskirje 6:18-19