Kerjäläinen ja kolminkertainen ilo

Tänään tapahtui jotain sellaista jonka haluan jakaa kanssanne. Kaikki alkoi siitä kun otin kesälaukun käyttöön ja olin lähdössä kaupunkiin. Löysin laukusta kadoksissa olleet sormukset. Olin jo aijemmin ajatellut että luopuisin niistä mutten tiennyt mihin olin laittanut ne. Päätin käydä kysymässä koruliikkeestä haluaisivatko he ostaa sormukset sillä minulle ne olivat tarpeettomat. Jostain syystä päädyin kiertotielle ja monen mutkan kautta aloin lähestyä vihdoin koruliikettä. Huomasin että kadulla oli polvillaan mies. Hänellä oli kuppi edessään. En ollut aijemmin nähnyt kerjääjää kotipaikallani joten hämmästyin hieman. Koruliikkeessä sormukset vaihtoivat omistajaa ja sain niistä vastikkeeksi isomman setelin. Tunsin välittömästi sydämessäni mitä minun pitäisi tehdä rahalle. Kiiruhdin kadulle jossa olin nähnyt miehen. Toivoin että hän olisi yhä siellä. Kun lähestyin paikkaa näin hymyilevät kasvot kaukaa. Aivan kuin hän olisi odottanut minua. Siinä hän oli yhä polvillaan. Sujautin setelin kuppiin. Toivotin hänelle Jumalan siunausta. Uskon ettei ollut sattumaa että löysin sormukset juuri tänään ja tämä mies sattui olemaan juuri silloin polvillaan kadun varressa kun ajoin ohitse. Näin Jumala toimii ja on suunnitellut asioita edeltämme. Hän välittää jokaisesta. Hän halusi tämän kerjäläisen saavan apua. Miehen joka rohkeni nöyrtyä ja polvistua kadulle. Me olimme varmasti molemmat todella iloisia avusta. Jumalakin iloitsi kanssamme. Kuin kolminkertainen ilo.

Kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän. 1 Timoteuskirje 6:18-19