En saa unta. Aivan kuin joku asia olisi jäänyt hoitamatta ja kaivertaisi mieltä.
Koin että minun täytyy tulla tänne ja kirjoittaa.
Näin näyn ihmisistä jotka kantoivat kivisiä laattoja joissa luki että "uskovainen".
Onko usko sitä että se on laattaan kirjoitettu ja se tunnistetaan siitä?
Kannammeko tätä painavaa kivistä lohkaretta mukanamme? Eikö se tunnukin turhan raskaalta?
Katso, minä en odota mitään sellaista sanoo Herra. Minä näkisin mieluiten kirjoitettuna sen sinun
sydämeesi. Että nimeni saisi lukea siellä ja sen kantaminen olisi kevyttä kuin höyhenen kulku tuulisella rannalla.
Mutta minä en jaa paikkaani sydämissä. Tarvitsen koko alan. Mahdunko sinne?
Vai ajattelitko että voin olla siellä vähän niin kuin piilossa ja tarvittaessa tulla esiin?
En pidä sellaisesta leikistä. Minä joko olen tai en ole.
Onko sinun sydämesi kuin villiksi kasvanut puutarha joka kaipaisi pikaista kitkentää?
Älä huoli, puutarhurinhan sinä jo tunnetkin. Anna Hänen puhdistaa sinut.
Sillä ihmislasten sydämissä Minä haluan asua. Siellä on kotini.
Tutki minut Jumala, katso sydämeeni. Psalmit 139:23
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti